Kuka olen ja miten Museotien Asema sai alkunsa?
Olen Heli, puoliksi tutkija ja asiantuntija, puoliksi intuitiivinen hörheltäjä.
Keväällä 2018 eteeni tuli yhtäkkiä tilanne, missä jouduin luopumaan ihanasta rintamamiestalosta, missä asuin lasteni ja koirani kanssa vuokralla. Vaihtoehtona oli ostaa oma koti tai muuttaa takaisin kerrostaloon vuokralle. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntui ahdistavalta. Ensimmäinen tarkoitti vuonna 1897 rakennettua asemarakennusta. Töitä oli tiedossa puoleksi vuodeksi, olin eronnut, lapset olivat päiväkoti- ja alakouluikäisiä. Olin myös täysin amatööri remonttitaidoiltani. Ainoa, jolta sirkkeli katkoisi todennäköisesti useammin lautoja kuin sormia, oli muutaman kuukauden mukana kulkenut tinderkomistus. Ostin aseman.
Nyt olen itseäni 80 vuotta vanhemman talon omistaja ja edellä mainitun sirkkelimiehen vaimo. Elän parhaillaan keski-ikää ja ruuhkavuosia ja ihmettelen mihin vuodet kuluvat. Elän myös jonkinlaista viidenkympin esikriisiä, olenhan jo 47, miten ikinä ehdin elää, nähdä ja tehdä tarpeeksi?
Olen myös unelmista tiukasti kiinnipitävä nainen ja kulkenut aina omia polkujani, harhapolut mukaan lukien. Minulla on selkeä visio, jota kohti pyrin, mutta jos erehdyn sanomaan ”ei koskaan”, niin se tapahtuu aivan varmasti! En koskaan kuvitellut ostavani 1800-luvun hirsitaloa, aikoinaan ensimmäistä kertaa naimisiin mennessäni ajattelin etten koskaan eroa ja sittemmin ajattelin etten enää koskaan aio luottaa kehenkään. Kaiken lisäksi kuvittelin tuntevani itseni niin hyvin, etten koskaan palaisi loppuun. Koskaan minusta ei myöskään pitänyt tulla yrittäjää. Eipä!
Lapsena olin ujo ja tunnollinen. Aikuisena minusta tuli rohkea ja suorittaja. Tein väitöskirjankin valmiiksi silkkaa sitkeyttäni. Suoritin töissä, suoritin parisuhteessa, suoritin vapaa-ajalla. Unohdin ehkä itseni, mutta suoritin sentään joidenkin kriteerien mukaisesti hyvää elämää. Rohkea ehkä olen, koska olen elämäni aikana hypännyt kolme kertaa kohti tuntematonta, kerran laskuvarjolla ja kahdesti uuteen alkuun. Elämä nappasi joka kerralla kopin. Uskon, että elämä kantaa.
Minusta ei koskaan pitänyt tulla joogaohjaaja. Joogan eri muodot ovat olleet osa elämääni yli 20 vuotta. Miksi ihmeessä tekisin rakkaimmasta harrastuksestani itselleni työn, sehän veisi harrastukselta ilon! Keväällä 2024 valmistuin yinjoogaohjaajaksi. Universumi ei kuule kieltosanoja.
Yinjoogakoulutus on ollut yksi parhaista poluista matkani varrella! Alkuun epäilin, onko yinjooga tällaiselle suorittajalle, kiireiselle, temperamenttiselle ja kärsimättömälle sielulle lainkaan sopiva polku, mutta yinin myötä mieleni alkoi hiljalleen päästämään irti suorittamisesta, hermostoni pikkuhiljaa rauhoittumaan ja kehoni elpymään kokonaisvaltaisesta uupumuksesta. Sain jopa kauan karkuteillä olleet unenlahjat takaisin! Intialaisen päähieronnan kurssin suoritin vuotta aikaisemmin, keväällä 2023. En vielä uskalla edes arvata, mitä kaikkea tulevaisuus tuokaan tullessaan, elämä on tähänkin asti osoittanut yllättävänsä!
Tämä on minun ja Museotien Aseman tarina. Koen tekeväni merkityksellistä työtä niin ympäristöasiantuntijana kuin joogaohjaajana ja hyvinvoinnin ammattilaisena. Koti on turvani ja perhe on sydämeni.
Elämässä on tärkeää tehdä itselle merkityksellisiä asioita ja mennä niitä kohti. Kun avaat silmäsi ja sydämesi, löydät oikean polun, vaikka se polku saattaakin olla jotain aivan muuta kuin mitä kuvittelit. Jos vain voin, haluan auttaa omalla työlläni myös muita löytämään takaisin itseensä ja näkemään sen mikä on tärkeää, tai vaikkapa vain ohjata pysähtymään hetkeksi arjen kiireistä.
Visio
Kun olin riittävän pitkään uupunut ja suorittanut, aloitin lopulta psykoterapian. Kun terapeuttini kysyi minulta tutustumiskäynnillä mitä toivon terapialta, vastasin toivovani, että minä riitän sekä itselleni että muille. Kun menestyneen markkinointifirman perustaja kysyi minulta yritysvalmennuksessa, mikä on visioni, miten haluan muuttaa maailmaa, vastasin toivovani, että jokainen voisi tuntea olevan riittävä sellaisena kuin on.
Oma hyvinvointi on kaikkein tärkeintä. Se ei ole itsekkyyttä, vaan sen mukana tulee kaikki; ilo, läsnäolo, luovuus, intuitio sekä arvostus itseä ja muita kohtaan, kaikki se mikä on oikeasti tärkeää. Pidä hyvää huolta itsestäsi, sinä riität!
Kuva: Henri Kolehmainen